Star Wars: Devilworlds 1 ja 2

The post to come is in finnish, seeing as how I wrote this at finnish forum. I however think its worth saving here as well.

Sain juuri luettua Dark Horsen Star Wars: Devilworldsin. Kyseessä on kaksiosainen minisarja joka julkaisi parhaita, alunperin 70-luvun lopussa Britanniassa Britannian markkinoille tehtyjä Tähtien sota-sarjakuvia. Kummassakin numerossa oli useampia lyhyitä tarinoita, joista yhteensä viisi oli Alan Mooren, tuon sarjakuvajumalan, käsikirjoittamia. Mukana on myös Alan Davisin varhaisia tarinoita. Jännä katsoa miten herrat ovat kehittyneet vuosien saatossa. Mooren tarinat ovat runsassanaisia, mutta harvassa niistä on sitä twistiä joista Moore nykyään on niin tunnettu. Davisin kuvitus on selkeästi nuoren miehen kuvitusta, eikä se ole niin sliipattua ja juoksevaa kuin ne esim. Excaliburin ja Ryhmä-X:n tarinat, joista hän myöhemmin tuli kuuluisaksi.
En ole aiemmin lukenut vanhoja SW-tarinoita -- niitä joita julkaistiin Suomessakin 80-luvulla -- mutta osa näistä tuntui erittäin tutuilta. Muistin jopa yhden tarinan lopun, mutta mulla ei ole mitään muistikuvaa siitä missä olisin näitä lukenut...

Joka tapauksessa. Tarinat olivat hyvin outoja verrattuna niihin useisiin nykypäivänä kirjoitettuun. Kun nämä uudet tarinat tuntuvat olevan scifiä pienellä fantasia-silauksella, niin nämä vanhat tuntuvat olevan fantasiaa scifi-silauksella. Tarinoissa pyörii demoneita, jumalia, mutantteja, aikamatkustusta ja vanhoja sivilisaatioita.

Luettelen tarinat:
Devilworlds 1:
Dark Lord's Conscience. Alan Moore ja John Stokes. Vader on kutsuttu pelaamaan jotain shakin tapaista vieraalle planeetalle. Hänen pelatessaan rakennukseen murtautuu mutantti joka kykenee nostamaan ihmisissä niin syvän epätoivon pahojen tekojensa tähden, että nämä tekevät itsemurhan.
The Flight of Falcon .Steve Parkhorse ja John Stokes. Millenium-tehtaan valmistamat Hawk-alukset ovat salakuljettajien suosiossa. Niinpä Imperiumi "pyytää" että tehdas valmistaisi Falconin - prototyypin tulevasta aluksesta, jota Imperiumi sitten tuunaisi salakuljettajajahtia varten.
Dark Knight's Devilry. Steve Moore ja Alan Davis. Luke ja Leia ovat aavikkoplaneetalla, etsimässä timanttia jonka avulla aikaa voi kelata takaisin ja tapahtumien suuntaa voi muuttaa.
Blind Fury. Alan Moore ja John Stokes. Luke törmää matkoillaan hätäsignaaliin, joka johtaa hänet muinaisen velhon linnaan. Linnasta löytyy vanhoja jedi-ritarien haarniskoja ja sieluja, krystalleihin vangittuna. Ja velhokin on vielä hengissä.

Devilworlds 2
Rust never sleeps. Alan Moore ja Alan Davis. R2D2 ja C3PO ovat saapuneet robottien hautausmaalle, järjestämään kapinaa Imperiumia vastaan joka aikoo louhia robottiromujen vuoria raaka-aineita vastaan. Planeetalla he tapaavat ikivanhan robotin, joka kertoo että planeetta on itseasiassa robottien romuista muodostuva elävä jumala.
Tilotny throws a shape. Alan Moore ja John Stokes. Leia pakenee aavikolla, perässään iskujoukkojen sotilaita. Paetessaan hän törmää ensin tuhansia vuosia vanhaan iskujoukkojen sotilaan kypärään, ja sitten outoihin, todellisuuden ulkopuolelta tulleisiin olentoihin.
The Pandora Effect. Alan Moore ja Adolfo Buylla. Paetessaan paikallista mafiaa Hellhooppiin (eräänlaiseen Bermudan kolmioon) Leia, Han ja Chewbacca löytävät joukon sadistisia velhoja jotka ovat vanginneet demonin kristalliin.

Tarinat ovat aika outoja, niissä ei ole kovinkaan "SWmäisiä" piirteitä. Tarinat ovat fantasiaa, jossa silloin tällöin vilahtaa avaruusaluksia.
Hahmojen kasvojen piirrustustapa ei ole vakiintunut, ja niinpä Luke ei näytä yhtään Mark Hamillilta eikä Han Harrison Fordilta. Piirtäjien lahjakkuuden huomioonottaen kyse ei ole kuvittajien kyvyttömyydestä, vaan tietoisesta päätöksestä.

Ennen muuta ne ovat katsaus aikaan jolloin Imperiumin vastaisku ei ollut vielä ilmestynyt, ja käsitys siitä millainen SW-universumi oikeasti on oli vielä aika hatara, varsinkin Britanniassa missä ei ilmestynyt niin paljoa oheiskrääsää kuin Yhdysvalloissa.

Tunnistaako joku muu kuvattuja tarinoita? Julkaistiinko niitä Suomessa? Onko kenelläkään tietoa minkä takia osa näistä tarinoista, varsinkin Tilotny throws a shape ovat niin tuttuja että tiesin loppuratkaisun vaikka minulla ei ole mielikuvaa aiemmasta lukukerrasta?