Ajasta (about time)

Wrote this at IRC-Galleria, short translation to follow this longish message (if you cant understand, trust me, you dont lose anything), also I might add some more material if I feel like it, to the english version;

Ja Doctor Who Christmas Invasion tuli katottua. Oli jännä. Tässä sitä kattelin 900 mhz:n koneella, ja nykitti niin että piti kattoa isot mustat palkit ympärillä. Tuli mieleen että hyvä että kotona on ainakin kunnon kone nyt, ei olisi vanha 600 mhz enää tätä pyörittäny, ei edes palkkien kanssa.

DW:tä katellessa tuli mieleen, kuinka aika muuttuu. Sarjahan on siis pyörinyt päälle neljäkymmentä vuotta telkkarissa, ja pyörii siis aikamatkustuksen ympärillä (mm.). Katellessa tuli mieleen että tulevaisuus on nyt. Enkä tarkoita edes sillä "vanhat scifisarjat sijoittu aina meidän aikaa" fiiliksellä, vaan yleisesti siten, että moni uneksittu ja villi asia on nyt arkipäivää tai jopa vanhanaikaista. Tai muuten vain kadonnutta. Menneinä vuosikymmeninä ihminen hallitsi säätä, pystyi lopettamaan sairauden kuin sairauden parilla ruiskeella ja kaikkeen oli olemassa ratkaisu. Ja nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, sääkontrollista ei puhuta (luin jostain että hurrikaanin pyyhkiminen tai sateen luominen häiritsi pienemmässä mittakaavassa säätä suuremmalla alueella, josta naapurivaltiot eivät tykänneet), bakteerit ovat saaneet immuniteetin (ja aina on vielä HIV) ja DDT oli sitten huippumyrkyllinen jne.
Nyt on esim. bluetooth-kuulokkeita, näköpuhelimia (jota elisa taas vaihteeksi markkinoi, eikös tää ollu tulossa langallisena seiskytluvulla? Jetsonit..) ja mitä kaikkea.

Mutta toisaalta; emmekö me aina elä tulevaisuutta? Uudet high-tech (tai sellaisena myytävät) tuotteet muotoillaan ja markkinoidaan aina tulevaisuutena. Jos automuotoilua katsoo, niin ne ovat kaikki tulevaisuutta, 20-luvulta eteenpäin. Mennyttä tulevaisuutta. Aina teollisesta vallankumouksesta lähtien. Joskus tuntuu että kaikki hieno on jo takana. Kaikkein fantastisimmat rakennukset tehtiin 60-luvulla, ja silloin oli kaikki (ainakin hypen mukaan) hienoa.

Mutta ei kaupungeista koskaan tule sellaisia futuristisia ihannepaikkoja kuin scifissä. Onnistuin äsken jopa selittämään itselleni miksi. Scifissä kaikki on aina uutta, kaikki kiiltää ja on uutuuden karheaa. Todellisuudessa uusi muuttuu normaaliksi ja kuluneeksi hyvin nopeasti, ja jokaista "tulevaisuuden taloa" kohti kaupunki on täynnä vanhoja taloja menneiltä vuosikymmeniltä. Tarvittaisiin sota, joka tuhoaisi koko kaupungin, ennenkuin tulevaisuuden kaupunki voitaisiin rakentaa. Se on ainoa tapa rakentaa kaupunki joka on selkeästi yhdeltä vuosikymmeneltä (tai tietenkin perustaa uusi kaupunki; kuinka usein kaupunkeja vain perustetaan? Ainakin Suomessa ne vain tulevat jostain ja jossain vaiheessa valtuuston puheenjohtaja sitten sanoo että "täs ois sit kaupunki valmiina".) Joku Berliini toisen suuren jäljiltä voisi olla jotain joka näytti, ainakin hetken, yhden vuosikymmenen lapselta.. tai kenties Hong Kong, missä historiaa ei ole varaa säilyttää, ja hallinto pitää huolen että sentimentaalismi ei saa kamaa museorekisteriin, jos sellaista ylipäänsä on olemassa.

Ajattomuutta on paljon helpompi etsiä. Tiedäthän, sitä ajatonta kaupunkia? Menneiden aikojen Pariisia, jossa kaikki ei välttämättä ole uutta, mutta aina kaunista, ja ihmisillä on aina aikaa kävellä kaduilla, jotka kimaltelevat auringossa, viime öisen sateen jäljiltä... Joskus kun kävelen Keravalla, Tapiolassa tai Helsingin keskustassa, voin melkein nähdä sen. Ajattomuuden ja kauneuden. Kuinka kaupunki on täydellinen Juuri Niinkuin Se On. Ja sitte huomaa kuinka rakennus jos toinenkin on peruskorjauksen tarpeessa, eivätkä kadutkaan ole ihan sitä mitä ne voisi olla.

I watched Doctor Who Christmas Invasion. Was pretty nifty, and got me thinking. About future, and more specifictly, how we are living it, right now. And I dont mean like "all the old scifi was situationed to our time". No, I mean technology. Jetsons, apart of the flying car (they stopped developing that after it became imminent that state would want you to have licence for four-engine aeroplane to be allowed to fly, even thought computers make it only slighty more difficult than normal cardriving) are modern day. Sometimes, we are even forward in the curve. Video-conversations thru mobilephones are of this day (thought they probaply cost an arm and an leg, and only CEOs of big companies can afford them), as are handsfree bluetooth-gadgets (worth mentioning because every selfrespecting scifi has them, starting from Star Wars and Star Trek) and really powerful homecomputers, that double as television sets (also items of every science story worth its money). Robots arent there yet, but give it a few more years. I hear they have gotten the AI to the level of five year old.

But then, is not future always now? Sure, we have all the stuff mentioned above, but much has been lost. Weather Control is also something in every scifi, as is the fact that diseases are either all extinct or easy to take care of, no matter what. All mastery of nature. We lost that during the way. We could take care of huricanes, but the big-level, short-area distortion was changed into small-level, big-area distortion, and it usually went over countryborders; neighbors didnt like taking part of your problems... the dream of diseases vanished with developing resistance of bacteries, and with HIV. And mastery of nature vanished with DDT. And cars, they are always of the future, by their design. A cool, streamlined Ferrari looks futuristic now... but no less futuristic than the model of -61, or -34. It's just a different future. I tried to google something definite on the subject, and found this. Fascinating stuff, eh?

Sometimes, when I watch classic movies from the fifties, I actually feel that that time was more of the future than is today. Think of it; the future is over.. And one reason one gets this feeling, is that the movies concentrate around buildings that were then brand new. Still rough around the edges. The reason why no modern city cant reach that standard, is that the cities only renew themselves one building at a time. The time to update each and every building (worth changing) takes so much time that the style between the first building and the last building makes them of different style again. And even thought they would be of the same style, the first ones would be quite worn by the time the last ones would be finished; and where would people live if the change would be done all-at-once (and where to find the people to do the labour?). There should be a war, or a brand new town established, for the city to look about of the same time period. Also, future never arrives without bugs, of the technical kind. Modern solutions are often untried, and engineers and architechs and try to crasp the now. On the subject; I miss bathtub. I havent lived in an apartment with bathtub since I was six, and used an small movable one last when I was about ten. Bathtubs arent modern no more, bathrooms are build with showers instead, and even buildings WITH bathtubs are repaired, and the tubs removed (suddenly I ache for an b-tub).

Something to go to, and wait for, instead of city of the future, is, perhabs, an city without time. To be tied to certain time, is to be limited by the limitations and customs of that timeperiod; either there are no vaccines, or hot water, or no bathtubes... or perhaps its impossible to get clothes or shoes in certain size because you vary too much from the average? A timeless city, would have no such limitations. It is Paris of dreams, where everything is romantically, and curiously, at the same futuristic and old (but with vaccines, bathtubes and horsecarts (without shit on streets). And while that Paris dosen't exist, and truly, there exists no city like that, sometime, for a brief moment, sometimes even day or two, it might be your hometown. The consist rush hour might vanish, and the clouds of pollution might disapear; and sun might bring light down just SO, making everything look new and glorious (partly thanks to the rain during the night, that stopped just before you woke up). And birds sing, and you can actually hear it because there are no cars or other machinery going nearby. You feel like you could dance yourself... have you felt ever like that? Like everything is perfect? That must be, surely, what heaven is all about. Maybe its as close as we ever get.

OK, if you can read both finnish and english, you will find these texts to be quite different in nature. Lucky you. For those who cant; be content that it talks mostly about the same things, with some different variations and points.

BTW, Happy Christmas and Merry new year - or was it the other way around?